Aatu-käppänän koiranelämää

Räksä

2012-07-30T21:06:01+03:00

Minusta johtumattomista syistä on tullut vähän pidempi bloggaustauko. Paljon on tapahtunut, mutta onneksi muistini on lyhyehkö.

Olen saanut uuden lempinimen: Räksä. Siis todellakin Räksy eikä Räksy. Johtuu siitä, että käyn vähän väliä marjapuskissa tankkaamassa vitamiineja. Karviaiset ovat parhaita, vaikka puskat ovatkin piikkisiä. Olen syönyt melkein kaikki otettavissa olevat, vaikka äippä sanoo, että ne ovat vielä raakoja. Ei ole tullut mahanpuruja. Kakkosena ovat mustaherukat ja hännänhuippuna punaherukat. Äippä sanoo, että meillä rastasverkot on vissiin pantava puskan alapuolelle eikä päälle niinkuin oikeassa puutarhassa. Ei kuitenkaan laittanut mitään verkkoja, kun ne lentävät räksätkin ovat lentäneet metsiin mustikoita syömään. Mekin käytiin metsässä mustikoita syömässä, NAM!

Meillä odotetaan tietoa pikkuveljen syntymisestä. Tässä lähiaikoina. Toivottavasti kaikki onnistuu ja tulee ainakin yksi poika.

Onni, Manta ja Liinu kävivät meillä kyläilemässä kuninkuusravien aikaan. Leikin Liinun kanssa, kun Manta äkäili tavalliseen tapaansa ja Onni oli riehumiskiellossa kipeän selkänsä takia. Ihan kauheasti Onni olisi halunnut painia, mutta aina siihen änkesi joku ihminen väliin viemään Onnin pois. Onni muuten pelkää ukkosta niin kovasti, että se yritti kiivetä äipän syliin, kun vähän jyrisi. Eihän se mahtunut, joten se jäi jalkapallille äipän eteen istumaan ja tärisemään. Koko jakkara siinä sitten kolisi. Käytiin Liinun kanssa sitä vähän ihmettelemässä, mutta mentiin sitten takaisin lepäilemään. Jonkin verran väsytti kokopäiväinen leikkiminen.

Aki ja Turo

2012-06-28T20:44:01+03:00

Juu ei. Siis suju agility äipän kanssa. Se reppana ei osaa oikeita komentoja, joten istuskelen muina miehinä radan sivussa ja puikahtelen putkeen, kun sattuu itseäni miellyttämään. Hyppyesteet kierrän ja pujottelurataa en edes lähesty.
Äippä on siis täysi Turo agin suhteen ja meikäpoika on tietenkin se Aki.
Siellä SM-kisoissa muuten huomasin, ettei koiran tarvitse toimia kuin ihmisen ajatus. Voi sitä noudattaa omiakin päähänpistojaan, vaikka ohjaaja miten huitoisi ja huutaisi. Yksikin tyyppi käväisi joka esteen jälkeen putkessa, oli vissiin putkiin mieltynyt. Toinen pinkaisi heti maaliin tultuaan takaisin radalle kokeilemaan lempiesteitään itse valitussa järjestyksessä. Ja ne oli sentään SM-kisat, joten kyllä kai meikäläinenkin voi vähän kouluttaa äippää tossa ohjaamisessa.
Aika erikoisia lähtörituaalejakin näin. Pari koiraa laitettiin istumaan takaperin rataan nähden, yksi lähti sylistä ja yksi prinsessa tarvitsi maton laukaisalustakseen.
Laji on siis erittäinkin mielenkiintoinen, joten taidan jatkaa sen harrastamista. Ja ilman muuta haluan uudelleen kisoja katsomaaan.

Syntymäpäiväni

2012-06-21T17:41:01+03:00

Täytän tänään kaksi vuotta. Olen siis täysi mies, ellette sattuneet tietämään. Saa onnitella!
Minulle oli oma synttärikakku, mutta oikeasti en halunnut syödä pöydässä. Lopulta minulle tarjoiltiin lattialle, vaikka sielläkin lasilautanen vähän arvelutti. Herkullista oli!

Hyvää juhannusta kaikille ystävilleni! Paljon makkaroita ja muita herkkuja!

Agilitya, xylitolia ja muuta vaarallista

2012-06-20T10:19:01+03:00

Haimme tytöt Turusta. Samana päivänä meille tuli hoitoon Wilma-beagle. Kiirusta on riittänyt, ja vaarallisiakin tilanteita.
Yhtenä päivänä käytiin mökillä. Wilma pantiin juosulankaan, kun se ei ymmärrä pysyä omalla tontilla. Aurinkoisinta paikkaa etsiskellessään se jotenkin joutui pihapöydälle. Siinä se loikoili auringossa, välillä kylkeä käännellen, kunnes pöytä kaatui. Lopun päivää se makasi myrtsinä kerällä pihatuolissa. Kopissa oli kai liikaa hyttysiä. Saimme molemmat makkaraa. Juhlaretki siis!
Tytöt ovat uineet joka päivä. Välillä olen päässyt mukaan rannalle, mutta uimaan en mene! Yhden kerran tosin hyppäsin vahingossa pallon perässä järveen. Mahakarvat melkein kastuivat, ja vesi oli KYLMÄÄ. Lupasin heti itselleni, ettei tämä tule toistumaan, ja annoin tyttöjen hakea pallot järvestä.
Kävimme Tikkakoskella agilityn SM-kisoissa moikkaamassa minun mamiani Helmiä. Helmi kisasi hyvin: puhdas rata, mutta Helmin emäntä potkaisi yhtä estettä. Siitä tuli sitten niitä virhepisteitä, vähän aikasakkoakin tuli. Olen kuitenkin erittäin ylpeä mamistani. Laitan tähän pari vauhtikuvaa mamista radalla.

Mami ei kyllä tuntenut minua enää, niin komea poika minusta on tullut! Suoritimme kuitenkin kaikki etiketin mukaiset haistelurituaalit. Sain uusia lelujakin kisoista, mutta ne pantiin yhtä sammakkoa lukuunottamatta kaappiin:(

Meillä on ollut myös piha-agilitya. Tytöt tekevät ratoja rottinkikepeistä, puutarhakalusteista ja leikkitunnelista. Wilmakin sai agility-koulutusta, mutta se on hidas oppimaan. Minusta agi on kivaa, ja opin nopeasti. Kerran, kun oli minun vuoroni harjoitella, ja Elli sanoi: putkeen, yritti Wilma tunkea sinne yhtaikaa minun kanssani. Ahdasta oli , mutta selvittiin. Kun minä väsyin agiin, tytöt keksivät, että etanoitakin (lehtokotiloita) voi agikouluttaa. Koulutuksen päätteeksi oli kisat, mutta emme osaa sanoa, kuka voitti. Tämä kuvan yksilö oli kuitenkin nopea ainakin esteissä.

Kaikkein vaarallisin tilanne syntyi, kun Wilma oli käynyt varastamassa äipän käsilaukusta kaksi rasiaa xylitolpastilleja. Se söi kaikki, ja melkein rasiatkin. Asia koko karmeudessaan alkoi paljastua, kun Wilma oksensi ruokaa saatuaan ja oksennus haisi piparmintulle. Sitten äippä huomasi, että käsväskyllä oli käyty. Rasioiden jämät löytyivät häkin perältä. Siitä sitten elikkolääkärille soittamaan, xylitoa oli mennyt 36 g, mikä on riittävä annos tappamaan isommankin koiran. Ja lähin mahdollinen tiputuspaikka Kuopiossa, kolmen tunnin ajomatkan päässä. Äippä sai kuitenkin tilanteen helposti hallintaan, kun Wilma on niin ahne, että huonovointisenakin söi ihan ahmimalla hunajalla päällystettyjä leivänpaloja. Se sai niitä koko illan. Minäkin olisin halunnut maistaa, mutta eipä annettu. Aamulla Wilma oli ihan entisensä.
Wilma on nyt mennyt omaan kotiinsa, ja minä saan taas olla ainoa lellittävä:)

Hurmurisankari esiintyy

2012-05-28T21:04:01+03:00

Käytiin sitten näyttelyreissulla. Oli aika rasittava viikonloppu: perjantaina ajomatka ja trimmaus, lauantaina ja sunnuntaina monta tuntia näyttelypaikalla ja sitten vielä sunnuntaina kotiin. Voi pientä juhlijaa, väsymys käy jo käpälään...

Kaikkea mukavaakin tosin tapahtui. Ihan ykkösjuttu oli huumaavan hyvänhajuinen Taru-snautseri, joka antoi minun haistella peräosastoaan ihan vapaasti, kun Elvis-snautseri sai samasta hommasta lentävän lähdön. Varmaankin Taru halusi minut pentujensa isäksi, vaikka loppujen lopuksi sulhaseksi tulikin ihmisten valitsema venäläinen snautseripoika. Kivaa meillä Tarun kanssa kuitenkin oli, kun juostiin ja leikittiin ja pissailtiin vuoronperään. Ihme kyllä snautserilauman heimopäällikkö Jerry antoi meidän leikkiä ihan vapaasti. Todisteeksi laitan kuvan meistä Tarun kanssa.

Tällä viiden snautserin (Fuji, Jerry, Mersu, Taru ja Rusina) laumalla oli tosi iso piha käytössään. Jostain syystä ne luulivat, että siinä on aita ja pysyivät kuitenkin piha-alueella. Minä poika se hilpasin ensin tielle ja sitten metsään, kun ei sitä aitaa kerran ollut. Sen jälkeen minua pidettiin vähän tarkemmin silmällä ja aika paljon olin remmmin jatkeena. Lapsiakin meidän majapaikassamme oli. Sehän on ilman muuta aina plussaa. Rapsutuksia tuli koko ajan, kun vain asettui sopivaan paikkaan. Talon isäntäkin rapsutteli minua ihan huomaamattaan.

Näytelmät eivät menneet ihan putkiluuhun. Taisin vähän innostua liikaa, kun viimeinkin päästiin kehään. Tuomarien mielestä olen oikein laadukas käppänä, mutta en muista ravata siivolla, kun vähän loikin ja ravistelin korviani. Muuten muistin käyttäytyä kauniisti. Sunnuntaina oli niin kuumakin, että ihan meinasin uupua odotellessa. Onneksi Martinalla oli jäähdytysloimi matkassa. Heti rauhoituin, kun sain sen päälleni. Kehän jälkeen sujahdin häkkiini, enkä yhtään halunnut tulla pois, vaikka ihmiset alkoivat purkaa telttaa häkin päältä. Minut nostettiin pois teltasta häkkeineni päivineni. Pois tulin vasta, kun äippä sanoi, että lähdetäänpäs kotiin. Kuvassa odottelen kehään pääsyä.

Sain lauantaina ERIn ja sunnuntaina EHn, mutta niitä SERTejä ei siis tullut. Luokkavoitto tuli molempina päivinä, kun olin nuorten luokan ainoa käppänäpoika. Varmaan olisi tullut muutenkin, minähän olen niin lumoava niin ulkomuodoltani kuin luonteeltanikin. Äippä sanoo, että näyttelyura jatkuu, ja kehäharjoitukset alkavat, kun Turun tytöt tulevat tänne lomalle.

Kivaa on siis luvassa jatkossakin:)

Huru, Moksu ja Mörö

2012-05-24T20:37:01+03:00

Nyt kerron koiraystävistäni, jotka ovat ihmisystäväni Maijan koiria. Maija on sellainen ihmisystävä, jonka syliin saa hypätä pussailemaan naaman märäksi. Tykkään Maijasta tosi isosti. Myös Maijan mies on tosiystäväni.

Maijalla on nyt kolme koiraa, kun Ipa lähti syksyllä koirien taivaaseen. Käymme usein heidän pihallaan, joka on tavallisimman aamulenkkimme varrella. Minä aina ihan pikkuisen kiskon, jos äippä yrittää ohittaa talon. Vähän haukun ja vingahtelenkin, ja heti minulle vastataan. Joskus he käyvät meidän pihallamme, jossa on enemmän tilaa juosta.

Vanhin näistä ystävistä on Huru, 11 vuotta. Hän on tipsu eli tiibetinspanieli. Huru on rauhallinen vanha herra, joka viihtyy pihallaan syreenipuskien alla aina, kun sää sallii. Huru ei ole kovin innokas leikkimään, mutta saan kuitenkin haistella häntä ja kysellä kuulumiset. Huru ylpistyi viime viikolla, kun kävi näyttelyssä ja sai sieltä VET ERIn ja VET VSPn. Oli kotona komentanyt Mörön sängyn alle.

Huru lempipaikallaan

Ikäjärjestyksessä seuraava on Moksu, 8 vuotta. Hän on joku porokoira, siis ei kahvinporo- vaan eläinporokoira, Ivalosta lähtöisin. Moksu on paras kaverini, jonka perässä juoksen mihin asti vain. Hyviä paikkoja Moksu keksiikin, kun saamme juosta vapaana pellolla. Tänäänkin löysi pupunpapanoita. Nam!

Moksu toimii poliisina koirien välisissä riidoissa. Hän ei kertakaikkiaan voi sietää rähinää, joten hän menee väliin ja lopettaa tappelunpoikasetkin, siis omia laumatovereitaan koskevat. Naapurin pojat saavat taistella ihan rauhassa. Minua Moksu on joskus varoittanut nostamalla vähän toista huulta. Kyllä heti ymmärrän, että nyt pitää lopettaa pelleily. Moksun suosikkileikki on lumipallojen otto kopiksi. Moksun mielestä talvi saisikin olla pitempi.

Moksu vauhdissa

Hännänhuippuna on 4-vuotias Mörö, joka on myös tipsu. Mörö luulee olevansa koko maailman herra ja käyttäytyy sen mukaisesti. Häntä sanotaankin Hänen Keisarilliseksi Korkeudekseen. Hän luulee aina välillä olevansa jopa Maijaakin korkeammassa asemassa laumassaan. Siitä hänelle ikävä kyllä seuraa laumasta eristäminen joksikin aikaa. Mörö on aika haasteellinen leikkiin kutsuttava, mutta kyllä se joskus onnistuu, varsinkin meidän pihallamme. Mörö on tosi vihainen, jos hän on remmissä ja minä en. Silloin meidät pidetään toisistamme erillään. Hän on käynyt jonkun verran koirananäytelmissä ja menestynytkin ihan hyvin. Siitäkö lienee ylpistynyt?

Mörö ja hänen vakioilmeensä

Lisää ystävistäni kerron joskus toiste. Nyt on mentävä valmistautumaan viikonlopun näytelmiin.

Lisää haastevastauksia

2012-05-22T09:09:01+03:00

Myrskyn blogikaverit Peppi ja Rilla olivat tehneet mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin halusi ehdottomasti vastata painavine ( 7 kg) mielipiteineni.

1 Viihdytkö paremmin auringossa vai varjossa?

Arskassa tietenkin. Ulkona ja sisällä. Vaikka tässä yhtenä päivänä piti mennä marjapuskan alle varjoon. Äippä sanoi, että se oli viime kesänä lempipaikkani. Pitäisikö uskoa?

2 Kuinka monta kertaa päivässä saat ruokaa?

Kaksi, mikä on mielestäni useita kertoja liian vähän.

3 Pidätkö marjoista / hedelmistä / vihanneksista?

Kaikki putoaa. Appelsiini ja paprika tekevät vähän tiukkaa, mutta períaatteeni on, että kaikki ruoka, mikä saadaan kiinni, syödään. Aamuni eivät ala kunnolla ilman porkkanan puolikasta.

4 Ulvotko koskaan - jos niin mitä?

Joskus harvoin vähän harjoittelen, kun jään yksin. Lauman hajoaminen on kyllä aina hankalaa, siihen vastaan vingahtelemalla ja kimeillä haukahduksilla.

5 Miten käyttäydyt vieraita ihmisiä / eläimiä kohtaan?

Haluan heti tutustua. Tunnuslauseeni on: kaikki ovat mukavia, kunnes toisin todistetaan. On kyllä pelottaviakin ihmisiä, esimerkiksi pelästyin yhtä lasta, jolla oli kahdet silmät. Äippä sanoi, että ne toiset olivat vain kuvia paidassa. Olin eri mieltä ja murisin varoitukseksi. Nauroivat, ruojat! Loppujen lopuksi se olikin ihan tuttu ja mukava lapsi.

6 Lempi-ihmisesi?

Äippä ja Paavo. Paavo on äipän lapsenlapsi, 5-vee ja on meillä usein hoidossa pikkuveljensä Viljon 2-vee kanssa. Tykkään Viljostakin, mutta sitä pitää vähän varoa, kun se tekee kepposia.

7 Mitä temppuja osaat?

Melkein mitä vain: istua, antaa tassua ja ylävitosia, mennä maahan, ryömiä, kurreistuntaa ja tassutella takajaloilla. Pyörähtää ilmassa ympäri takajaloilla ja maassa selän kautta ympäri sekä kuolla. Etsiä piilotettuja leluja, pelata jalkapalloa (osaan sekä kuljettaa palloa että torjua maaleja). Pysyä käskystä paikallani ja seurata. Mutta en halua hyppiä esteitä enkä noutaa. Harjoituksen puutetta, sanoo äippä.

8 Onko sinulla koirakavereita?

On tosi monta tässä naapureissa. Ja sitten on äipän lasten koirat, yhteensä viisi. Vain harvan tuntemani koiran kanssa en ole kaveri.

9 Kärsitkö eroahdistuksesta yksin ollessasi?

Olen niin harvoin yksin, että yleensä käytän tilaisuuden ylimääräisiin torkkuihin. Saatan vähän muodon vuoksi ulvoa, kun äippä lähtee, mutta aina se yllättää minut nukkumasta kotiin tullessaan.

10 Miten aiot viettää kesälomasi?

Me ollaan aina lomalla, kun äippä on eläkkeellä. Kesällä ollaan paljon pihalla ja mökillä. Turun tytöt tulevat tänne osaksi lomaansa. Eli kivaa on tiedossa. En muuten sitten ui!

11 Mitä haluaisit sanoa omistajillesi?

Hanki nyt äkkiä minulle se pikkuveli! Pari ruokailua lisää päivässä ei olisi pahitteeksi. Muuten on kaikki hyvin, kiitos!

Myrskyn haaste

2012-05-18T09:24:01+03:00

Nettiystäväni, mäyräkoiraherrasmies Myrsky heitti haasteen kysymysten muodossa. Tässäpä vastaus.

1 Miau vai hau?

Mikä ihmeen miau, en ole kuullutkaan.

2 Mitä rakastat?

Lapsia ja äippää. Ruokaa.

3 Inhokkisi?

Pölynimuri ja hampaiden pesu.

4 Aurinko vai kuu?

Aurinko on kiva, paitsi eilen, kun se oli liiankin kuuma. Mikä se kuu on, onko sillä jotain tekemistä kuusen kanssa. Kuusi on kiva pissauspuu.

5 Janojuomasi?

Raikas vesi kupista, ulkona lätäkkövesi.

6 Lempilelusi?

Kaikenlaiset pallot. Pehmoleluja on kiva typistää ja teurastaa. Röhkivä possu.

7 Paras kaverisi?

Lapsiystävä Paavo. Koiraystävät sussari Stella aidan takan ja Maijan koirat Moksu, Huru ja Mörö, joista kirjoitankin lähipäivinä.

8 Karkki vai kepponen?

Molempi parempi tilanteesta riippuen. Parhaita karkkeja olivat Hauhau koirapiparit, joiden valmistus on tyhmää kyllä lopetettu.

9 Matkustatko mielelläsi ja miten?

Erittäin mielelläni, koska matkustaen pääsee kaikkiin kivoihin paikkoihin. Matkustuspaikkani on boksi auton takaosassa. Joskus olen niin innokas, että yritän hypätä boksiin ennen kuin luukku on auki. Juujuu, tietenkin se on typerää, mutta tarvitseeko sitä aina olla niin viisas?

10 Oletko haukkuherkkä?

Tottakai minä haukun, minähän olen vahtikoira. Me asumme aidatulla kulmatontilla, joten minulla on mahtava tilaisuus haukkua ohikulkijoita eri suuntiin. Ihan kaikkia en hauku, jos äippä on ankarasti kieltänyt. Esimerkiksi Johannaa ja hänen opaskoiraansa ei saa haukkua, eikä pieniä lapsia. Äippä pelottelee minua kolinapurkilla, jos innostun liikaa haukkumaan. Sisällä en hauku.

11 Ärsyttävintä ulkona?

Ruohonleikkuri. Pihalla aterioivat rastaat ja harakat.

VappuPALLOT

2012-04-30T16:53:01+03:00

Kiva, kun on vappu ja saa jahdata ja reijittää ilmapalloja! Olen aika nopsa paukauttelemaan. Se on huippua, kun ei oikein tiedä pitäisikö pelästyä vai ilostua

Inka Pinka vanhapiika

2012-04-12T15:18:01+03:00

Meillä kävi eilen koiravieras, Inka-pumi. Tapani mukaan kutsuin sitä kanssani leikkimään. Uskokaa tai älkää, se ei ollut huomaavinaan minua. Ihan kuin olisin ollut pelkää ilmaa. Minun leluillani se kyllä leikki ihan innolla. Sitten, kun menin ihan naamakarvoille asti pyytämään, se näytti minulle kauniit valkeat hampaansa ja rähähti. Säikähdin jonkun verran, kun ole tottunut sellaiseen vastaukseen - paitsi Manta-mudilta tietysti. Raastava kokemus:( Pentukiljuntakin pääsi, kun heittäydyin selälleni. Noloa!

Kaiken lisäksi se haisi ihan älyttömän hyvälle, sellaiselle kuin tytöt parhaimmillaan haisevat. Enkä saanut nuuskia kuin ihan pikkuisen salaa. Äippä sanoi, että Inka on leikattu, eikä sillä ole enää juoksuja. Pötypuhetta! Haistoinhan minä. Jotkut tytöt nyt vain taitaa olla vanhapiikaluonteita, niinkuin nyt tämä Inkakin. Uskomattoman hyinen tyyppi unkarilaiseksi.