Tänään me herättiin tosi aikaisin, minut piti herättää aamuasioille. Syy selvisi, kun ovesta tulivat ystäväni Paavo, 4 vuotta; ja hänen pikkuveljensä Viljo, 4 kuukautta. Tulivat meille hoitoon, siis minun kanssani leikkimään aamupäiväksi. Viljo ei osaakaan leikkiä, eikä sitä saa edes pureskella, vaikka se on vanhempi kuin minä. Mutta Paavopas osaakin. Aloitimme leikillä, jonka keksimme jo viime viikolla: tyhjennettiin yhdessä koiranlelukori, minä menin koriin, ja Paavo nosti sen pystyyn. Sitten minä loikkasin korista pois. Viime viikolla minun piti ensin kaataa kori ja sitten vasta loikata. Kylläpä minä opin nopeasti.

Sitten lähdimme ulos koko joukolla, ja seurauksena oli tylsää remmikävelyä vaunujen vierellä. Kyllä minä osaan, mutta vaunut yrittivät hyökätä päälle koko ajan. Tein kuitenkin kakan lenkillä, mistä äiti kehui minua. Taidanpa kakkia toistekin. Paavo talutti Piskiä, jonka ei siis tarvinnut pelätä vaunuja. Lenkin jälkeen pääsimme pihalle leikkimään, ja keksittiin Paavon kanssa uusi leikki: ajoimme vuoronperään toisiamme takaa. Paavo ei saanut minua kiinni, mutta minäpä sain Paavon. Paavon kyllästyttyä takaa-ajoon leikimme vähän aikaa Piskin kanssa murina- ja haukkuleikkiä.

Iltapäivällä halusin kokeilla äidin huomiokykyä. Pyysin vienosti, muodon vuoksi ulos kakalle. Ei huomannut, luki vain lehteä. Minäpä poika teinkin kakat kolmeen eri paikkaan sisälle. Osui ja upposi! Astui nimittäin yhteen eikä edes suuttunut, murisi vain itsekseen. Haju oli kuitenkin niin kuvottava, että jatkossa pyysin vähän tomerammin, kun tuli kakka- tai pissa-asiaa.

Lopun päivää olen pääasiassa lepäillyt eri paikoissa, kun niin kummasti ramasee. Sadekeli vai mikä lie?

PS Äiti ei tykkää, kun en halua asettua kameran eteen kuvaan. Pitäisi saada kuva tähän blogiin kuulemma. Minä taas haluaisin maistaa kameraa. Melkoinen konflikti!