Minä olen oikea reissukoira, olen reissannut koko ikäni. Niinpä minulla on myös reissukoiran rutiinit: kun auto käynnistyy, meikäpoika rupeaa nukkumaan boksissaan ja nukkuu, kunnes ollaan perillä. Se perillä onkin sitten jännempi juttu, kun ei koskaan tiedä, missä se on.

Tänään perillä oli kahdessa eri paikassa. Ensin käytiin Mikkelissä koirakaupassa. Siellä oli koiria, mutta ne eivät olleet myytävänä. Yksi koira yritti tulla liian lähelle, joten varoitin sitä vähän. Toinen pakeni oikopäätä heti minut nähtyään. Olenpa minä mahtikoira! Siellä oli myös monta monta ihmistä, jotka sanoivat: oioi, kuinka pieni ja söpö. Minä en halua olla pieni. Söpö olen mielelläni, koska siitä seuraa rapsutuksia. Koirakaupasta ostettiin remmiheijastin ja putkiluita (nam!) sekä äidin ihmispojalle Sampsalle synttärilahja. Outo juttu, eihän se ole koira.

Lepäiltyämme hiukan kotona lähdettiin taas. Nyt otettiin innostunut Piski mukaan. Mentiin mökille: Siis meillä on mökki, eikä minulle oltu kerrottu! Sikasiistiä! Siellä sai juosta metsässä ja rannalla ja kalliolla ja joka paikassa. Laituri ei ollut kiva, kun jalat putoilivat koko ajan johonkin typeriin rakoihin. Menin kuitenkin, kun Piskikin meni. Liiterin takaa löysin ihanan pikku boksin, juuri oikean kokoisen minulle. Äiti sanoi, että se on Miskan mökki. Minä voin saada sen omaksi ensi kesänä, koska Miska on jo kuollut. Miska oli kuulemma kaikkien aikojen beagle, joka eli 15-vuotiaaksi. Mökiltä otettiin mukaan röhkivä possu. Minä kunnioitan Possua, koska se röhkäisee niin möreästi, jos sitä näykkäisee.

Olen ehtinyt tehdä yhden kaukomatkankin. Kävimme koko lauma Turussa Anskun lauman luona. Ansku on äidin lapsi, vaikka kyllä se minusta ihan aikuiselta näyttää. Anskun laumaan kuuluvat ihanat ihmistytöt Elli ja Alisa, jotka olivat päivät koulussa, ihmismies Rami, joka oli päivät töissä ja ärrieri Onni, joka valitettavasti oli päivät kotona. Oikeasti Onni-setä on vehnäterrieri, mutta helposti suuttuvana sitä sanotaan ärrieriksi. Kokeilin muutaman kerran Onnin kanttia, se kesti. Anskun luona minulla kävi paljon vieraita, lapsivieraat leikkivät minun kanssani ja rapsuttivat minua. Tykkäsin.Yhtenä iltana kylään tuli Iitu, äidin aikuinen ihmislapsi hänkin. Iitun laumaan kuuluvat muditytöt Manta ja Liinu sekä hevostyttö Impi. Impi ei ollut mukana. Manta on varsinainen äkätäti, väistelin sitä. Liinu olisi ollut oikein mielenkiintoinen tyttö, mutta Manta ei antanut Liinunkaan leikkiä minun kanssani. Ikävä tyyppi tuo Manta. Taitaa olla vähän leuhka, kun on pärjännyt niin hyvin palveluskoirakokeissa. Nukuin muuten koko matkat Mikkelistä Turkuun ja takaisin. Enkös olekin ihan oikea reissukoira?