Tulin Aatulta varkain tähän blogin ääreen nyt, kun se leikkii pallolla. Minusta tuntui, että blogiin tarvitaan vähän aikuisempaa otetta.

Tänään Aatulla oli koulupäivä (minä olen vielä saikulla). Opetuksen aiheena näytti minusta olevan vihellyksestä luoksetulo, minkä Aatu ihme kyllä hallitsi jo meille tullessaan. Se oli ilmeisesti Aatun mielestä liian tylsää, joten se vähän kehitti hommaa. Se juoksi vihellyksestä tosi lujaa äidin luo, ja sitten se hyppäsi oikein kunnon snautserihypyn (osaapas, mokoma nassikka) niin, että äidin oli pakko ottaa se kopiksi. Äiti oppi tosi nopeasti! Niinhän sitä sanotaankin, että koulussa opettajat oppivat eniten. Äidin oppimistaidot eivät ole kadonneet, vaikka se on eläkkeellä. Meikämies säesti hyppyjä haukulla.

Aatu luulee, että meidän pihan omenapuissa kasvaa palloja. Kasvaisikin, niin ei olisi aina pallo hukassa. Se syö näitä omenapalloja kuten muitakin, näyttävät maistuvan. Onneksi se ei saa paljon irti, koska liiasta omenasta voi helposti tulla ripuli. Minä tiedän. Nyt näitä omppupalloja on pihalla ihan joka paikassa.

Äiti paistoi muikkuja, ja mekin saimme pienet palaset. Minä tietenkin hotkaisin omani, mutta Aatu ensin vain katseli muikunpalasta. Siis ei osannut syödä muikkua! No, äkkiä se oppi, kun minä meinasin viedä sen muikunpalan.

Äiti punnitsi Aatun, se painaa 3,5 kiloa, jos vaaka näyttää oikein. Siitä taitaa tulla aika jässikkä!

Remmi heilahti, lenkkiaika!