Piski-setä olikin sitten lopulta todella sairas, tärisi vain. Äiti peitteli sen illalla ison peittokasan sisään ja sanoi, ettei enää kauan tarvitse olla sairas. Tänään sitten veimme Piskin klinikalle, sieltä se kannettiin autoon. Lopuksi kävimme hautaamassa sedän Sampsan ja Paavon kanssa. Paavo sanoi, että ei panna niin paljon kiviä hautaan, että Piski pääsee pois, jos se herää vielä eloon.

Piski siis lähti tuonilmaisiin ja istuu nyt pilvenreunalla valvomassa ohilentävää liikennettä. Niin että jos kuulette lentokoneessa koiran haukkua, niin Piski se siellä vain suorittaa tehtäväänsä. Sedällä on kuulemma kavereita tuonilmaisissa, ainakin Arska, Allu ja Jesse.

Meille jäi äidin kanssa iso ikävä, minä kyllä yritän lohduttaa äitiä.