Meillä on ollut kohtalaisen vilkas viikko.

Keskiviikkoaamuna äiti sanoi, että haetaanpas Pöllömuori bussilta. Pöllöt ovat tietämäni mukaan lintuja, eivätkä linnut kai yleensä matkusta bussilla. Mentiin kaupunkiin bussipysäkille, siellä oli ihan uusia hajuja. Nostin komeasti koipea hajuille. Bussista ei tullutkaan pöllö vaan vähän ryppyisempi naisihminen. Äiti esitteli hänet minulle sanoen että tässä on sitten Pöllömuori, hän on minun äitini. Oli siinä ihmettä kerrakseen, että äidilläkin on äiti. Mutta niin kai se sitten on, jonkunhan on tietysti pitänyt äidillekin opettaa kaikki ihmisten hullut tavat. Nimi Pöllömuori on sen vuoksi, kun hän keräilee pöllöjä. Olisipa hauska nähdä, mihin pöllöt on keräilty, miten niitä ruokitaan ja mihin niiden kakka laitetaan. Ehkä se joskus selviää.

Mentiin sitten meille. Ajattelin, että nyt sitten katsotaan, onko Pöllömuorista leluksi. Ei ollut. Heti kielsi, kun aloin vähän varpaita pureskella. Sitten ajattelin vähän pomottaa, ei onnistunut sekään. Oveluutta käyttäen sain kuitenkin kelpo orjan: ei tarvinnut kuin viedä leluja lähelle ja katsoa napittaa suoraan silmiin, niin kyllä lelu lensi. Välillä taisteltiin pehmoleluista. Pöllömuori jäi meille kylään lauantaihin asti. Oli kivaa!

Torstaina tulivat sitten Paavo-ystäväni pikkuveljensä Viljon kanssa isomummi Pöllömuorille itseään esittelemään. Leikin Paavon kanssa meidän leikkejä. Viljoa ei saanut vieläkään pureskella, vaikka se heilutti käsiään niin houkuttelevasti. Kun Maria ja Sampsa tulivat hakemaan poikia kotiin, oli Outa taas mukana. Otettiin matsit uusiksi ja voitettiin taas vuoronperään. Jonkun verran väsytti, kun Sampsan perhe poistui paikalta. Onneksi myös Pöllömuoria ja äitiä väsytti. Illalla olisin halunnut heidän kanssaan saunaan. Eivät ottaneet.

Perjantaina olikin sitten meidän vuoro tehdä vierailu. Käytiin eläinklinikalla. Siellä vasta hajut! Ja monta koiraa. Siellä oli myös jotain kissa-nimisiä eläimiä, jotka eivät minua ollenkaan kiinnostaneet. Siellä minut houkuteltiin istumaan johonkin huojuvalle alustalle, jota sanoivat vaa'aksi. Painoin 4.2 kg, mahtavaa! Sitten minut nostettiin pöydälle, ja korviani ja hampaitani katsottiin ja tökittiin jollain ihme kuulokojeella. Lopuksi sain nameja, vaikka olen kuulemma aika topakassa kunnossa. Äiti sai ohjeen hiukan vähentää minun ruokaani, törkeätä! Ja toivotettiin tervetulleeksi taas kuukauden päästä uudelle piikille. Mille ihmeen piikille?

Lauantaina Pöllömuori sitten vietiin takaisin bussille. Meitä väsytti äidin kanssa, ja otimme oikein kunnon päikkärit.