Minulta on lähtenyt hammas! Ja kolme muutakin etuhammasta on niin höllässä, että aamuporkkanan syöminen on vähän vaivalloista. Ilman en kuitenkaan suostu olemaan, vaan istun aamuisin nätisti, mutta vaativia katseita luoden tiskipöydän ja jääkaapin välissä, kunnes saan porkkananpalani. Tiedän jo, että hampaiden lähtö kuuluu ikäiselläni nuorella sankarilla asiaan, vaikka se vähän hankalaa onkin. Nappuloiden syöntiä heiluvat hampaat eivät haittaa, kun en yleensä juurikaan pureskele ruokaani. Hyvänä puolena asiassa on se, että äiti on sirotellut erilaisia puru- ja muita luita ympäri huushollia.

Tänään tapasin sievän pikku Coco-tytön. Coco on käppänä kuten minäkin, musta kylläkin, ja vasta 8 viikkoa vanha, tai siis nuori. Se ei vielä oikein osannut kävellä nätisti remmissä, vaan poukkoili hullun lailla sinne tänne. Sillä on tosi söpöt ja erikoiset korvat, ne kasvavat suoraan eteenpäin. Tapaamme Cocon kanssa varmasti pian uudelleen, kun se asuu tässä lähellä. Sitten kutsun sen meidän pihalle leikkimään. Kiva, että sain uuden tyttökaverin, kun Outa on kasvanut vähän liian isoksi ja raisuksi. Ihan sitä pitää varoa tällaisen pienemmän herrasmieskoiran.

Yksi vähän nolo juttu sattui tänään, kun oltiin aamulenkillä. Meidän piti ylittää virtaava puro jäätynyttä lankkua pitkin, ja minua alkoi hirvittää. Äiti kuitenkin meni yli, joten oli pakko mennä perässä. Menin sitten ryömimällä, kun en muuten uskaltanut. Äiti ilkesi nauraa!