Käytiin eilen äipän kanssa Käpälämäessä hoitamassa poikia. Myös käpälät olivat paikalla.

Alkajaisiksi  tyhjensin Outan ruokakupin, kun siinä nyt kerran oli ruokaa. Outa ei tykännyt, vaan olisi tullut osille. Olisi syönyt ajallaan! Murisin vähän ja sitten taas painittiin. Wilma-beagle oli sisällä ja luuli pääsevänsä metsälle, kun Maria ja Sampsa keräilivät hirvestyskamppeitaan. Leikin vähän Wilmankin kanssa, sen takapää haisee omituisen hyvälle. Kun äiti rupesi vaihtamaan Viljolle vaippaa, Wilma aukaisi oven ja me karattiin. Wilma päästeli suoraan metsään, mutta minä jäin pihalle kuuntelemaan, kutsuttaisiinko minua. Paavo huuteli, ja niin menin takaisin sisälle.

Seuraavaksi käytiin hirveässä lumimyrskyssä vaunulenkillä. Osaan jo kävellä melko nätisti vaunujen vierellä, silloin ne nimittäin eivät yritä päälle. Välillä Paavo talutti minua, kiskoin vain ihan vähän. Matkalla nähtiin lampaita, hevosia ja pari ihan oikeata aasia. Takaisin pihalla leikittiin Paavon kanssa lumella. Wilmakin oli tullut reissultaan takaisin ja halusi sisälle nukkumaan. Kun sitten mentiin kaikki sisälle, minut laitettiin vaunujen kanssa pesuhuoneeseen sulamaan. Törkeetä!

Iltapäivällä tehtiin tosipitkä vaunulenkki, kun Viljo ei oikein muuten nukkunut. Metsäosuudella sain juosta vapaana. Sen jälkeen ajattelin vähän nukkua omassa boksissani, mutta vartin torkkujen jälkeen leikit taas kutsuivat. Paavo on kyllä oikea koiramies, kun se keksii aina niin kivat leikit. VIljo katseli lattialta meidän leikkejä ja nauroi. Minä muistin, että Viljoa ei saa purra eikä edes nuolla.

Kun sitten lopulta tulimme kotiin, olin niin väsynyt, etten jaksanut hypätä sänkyyn ja aloin vinkua. Äiti-hirviö ei nostanut, vaan käski häkkiin tai matolle nukkumaan. Pääsin kyllä sitten itsekin sänkyyn, kun sisu antoi virtaa. Sain jopa Pötkön (lelukoirani) mukaan sänkyyn. Ja sitten me Pötkön kanssa nukuttiin. En edes kuullut heti, kun äiti huusi syömään! Niin hullusti ei ole aikaisemmin käynyt. Eikä toivottavasti käy vastakaan!

Tänään tehtiin pihahommia. Kompostihommat on tosi mielenkiintoisia. Leikin myös naapurin Stella-sussarin kanssa keksimäämme uutta juttua. Kumpikin juoksee omalla puolellaan aidan viertä, äkkiä toinen kääntyy ja toinen yrittää seurata. Minä olen yleensä nopeampi kääntyjä. Ihmiset nauravat meille. Ihan vapaasti meidän puolestamme, ei me niitä tähän leikkiin otettaiskaan.