Suussani tapahtuu. Hampaat heiluvat ja tekevät kipeää, vertakin tulee. Se on nyt varmaankin se paljon puhuttu hammaspeikko. Kaikki etuhampaat ovat vaihtuneet, pari poskihammasta on lähtenyt, ja yksi kulmahammas. Uutta työntää tilalle, sekin vaivaa, ja syöminen on välillä hankalaa. Onko tällle loppua, kysyn minä. Kyllästyttää jo, varsinkin kun ystäväni Mörö ja Huru haistelevat suutani koko ajan aina, kun pitäisi leikkiä.

Korvatkaan eivät ole kunnossa, niitä kutittaa. Ravistelen tarmokkaasti, mutta ei se auta. Äiti on puhdistellut korvavedellä, inhottavaa, mutta se on aina vähän auttanut. Huomenna mennään klinikalle näyttämään. Siellä on uusi tyttöeläinlääkäri. Toivottavasti se ei muista katsoa pyllyä.

Ulkona on kylmä. En ole oikein innostunut ulkoilemaan pakkasessa ja tuulessa, vaikka äiti teki minulle takin. En hirveästi tykkää takista, kun se pitää ääntä liikkuessa. Äiti lupasikin tehdä minulle toisen takin pakkaskelejä varten, siihen ei tarvitse laittaa vedenkestävää kahinakangasta. Se voi olla mukavampi.

Olen muuten keksinyt, että uunin edessä on kiva makoilla, kun siellä on tulet. Pitää vain muistaa välillä kääntää kylkeä, ettei tule liiankin kuuma. Suosittelen muillekin lajitovereille!