Käytiin äipän kanssa Turussa Elliä ja Alisaa moikkaamassa. Sinne oli siis ilmestynyt uusi perheenjäsen, kanityttö Hilma. Ensin arvelin sitä koiraksi, ei ollut, kun ei se ymmärtänyt koirakieltä. Sitten yritin käsitellä sitä leluna, mutta se lähtikin karkuun häkkiiinsä. Kun se tuli itse häkistä ulos tuttavuutta tekemään, ymmärsin, että tämähän on joku eläin. Sillä on mukavan hajuinen niska, ja se tulostaa pyllystään hyvänmakuisia papanoita. Äiti ensin vähän toppuutteli papanoiden napsimistani, mutta totesi sitten niiden ehkä oleva jopa hyväksi ruuansulatukselle. Ainakin kakkaa tuli minulta aika paljon. Hilman kanssa me leikittiin aina, kun Hilman häkin ovi avattiin. Kerran se hyppäsi jopa sohvalle, kun minä lepäilin äipän sylissä. Hilman takia en olisi yhtään halunnut lähteä Turusta kotiin. En olisi edes oikein malttanut olla Alisalla sylihoidossa. Ihanaa, kun on oma kaniystävä. Jouluksi sovittiin Hilman kanssa treffit.

Onni-ärrieri äksyili tavalliseen tapaansa, vähän kyllä leikittiinkin. Ja sain minä Onnilta lopulta luvan mennä niiden makarin sänkyynkin, kunhan en ruvennut riehumaan. Siinä me sitten istuttiin yhdessä ja katseltiin ulos.

Manta ja Liinu tekivät pikavisiitin. Manta kiukkuili kuten ennenkin ja kielsi Liinua leikkimästä minun ja Hilman kanssa. Oikea vanhanpiian perikuva koko Manta! Manta ja Liinu ovat tulossa meille hoitoon. Sitten kyllä laitan Mantan kuriin ja leikin Liinun kanssa.

Äippä sai minun villapaitani valmiiksi. Se lämmittää ihanasti toistaiseksi vähäkarvaista kroppaani. Anskun mielestä koko villapaita on vitsi. Kokeilisi itse olla ilman vaatteita vaikka sisälläkin. Sehän paleli vaatteet päälläkin. Laitan tähän kuvan villapaidastani tässä jonakin päivänä. Äippä lupasi tehdä minulle myös pakkastossut, kun varpaitakin palelee näillä pakkasilla.

Korvat vaivaavat. Korvalehdet kutiavat, joten niitä pitää koko ajan ravistella. Äippä sanoi, että korvalehtien kärjessä on haavat, jotka eivät parane, jos koko ajan ravistan ne rikki. Tänä aamuna se laittoi haavoihin jotain pahanhajuista tököttiä ja laastaroi niin, etten pääse ravistamaan korvia. Inhottavaa ja varmasti olen karmean näköinen, joten en nyt suostu kuvattavaksi. Vielä pitää kuulemma leikata kynnet ihan lyhyiksi ja viilata ne tylsiksi, etten pääse edes raapimaan. On tässä pienellä koiralla kestämistä!

Laitan tähän kuvan hienosta villapaidastani.

Äiti haluaa laittaa kuvan pehmustetuista korvistani. En tykkää, mutta minkäs teet?