Joulu sitten tuli ja meni. Oltiin Turussa Anskun lauman kotona joulun vietossa. Siellä oli myös Iitu laumoineen sekä tyttöjen mamma Merja ja pappa Mikko. Sielläkin oli joulukuusi, mutta meille tuli Onnin kanssa vähän kinaa kuusen omistuksesta. Jätin sen suosiolla Onnille ja keskityin muihin juttuihin, kuten Hilma-kanin kanssa leikkimiseen. Paljon kehuttu jouluruoka oli sitä yhtä ja samaa: nappuloita. Maistuivat kyllä. Rami kyllä antoi minulle jotain tosihyvää, jota sanoivat kalkkunaksi. Voin syödä toistekin.

Sain uuden ihmisystävän. Hänen nimensä on Joulupukki. Väitti olevansa ainakin 700 vuotta vanha, vaikka minusta siinä oli ainakin 670 vuotta liioittelua. Pukki oli tosi kiva tyyppi, se toi paljon paperiin käärittyjä lahjoja ja rapsutteli minua. Avattuani omat lahjani silppusin vähän papereita ja hyppäsin sitten pukin syliin. Pussasinkin, ja Ansku otti kuvan. Harmi, että pukkia voi tavata vain kerran vuodessa.

Pääsin pitkille lenkeille hirmuisiin lumihankiin. En oikein tiedä, tykkäisikö vai ei. Seura ja lenkit kyllä kelpaavat, mutta se lumi onkin sitten toinen juttu.

Tänään ajeltiin kotiin. Saatiin Elli ja Alisa mukaan, ovat täällä melkein kaksi viikkoa. Kyllä meikäläisen taas kelpaa!