Kyllä se jaksaa noita kelejä pidellä: joko tuiskuaa tai on turkasen kova pakkanen. Ihan siinä pikku koiran ohjelma meinaa häiriintyä, kun äippä vaan painaa lumitöitä, ja meikäläinen siinä sitten ulkoilee enimmäkseen omalla pihalla. Kaiken kurjuuden lisäksi äippä tiivisti Stellan ja Neron puoleisen aidan kompostikehikoilla. En enää pääsekään pujahtamaan naapurin puolelle. Toisaalta hyvänä puolena on se, ettei Stella enää voi nuolla minua aidan läpi. Ällösin sitä.

Viimeinenkin maitohammas lähti sitten viimein ilman eläinlääkärin apua. Äiti kyllä avusti siinä lähtemisessä aika rankasti, mutta nyt on kyllä kiva, kun ylimääräinen kulmuri ei enää paina huulia. Paavoltakin on muuten lähtenyt eka maitohammas. Äippä vähän avusti siinäkin, kun Paavo pyysi. Viljolle taas tulee koko ajan uusia hampaita. Ja tytöilläkin hampaita tulee ja menee. Taitaa olla pelkää hammasshowta koko pentuelämä kaikilla kotoisilla lajeilla.

Elliä keljutti koulun alkaminen, ja  minua keljutti, kun tytöt lähtivät. Rustasin meille lohdutukseksi pikku lorunpätkän ja lähetin sen Ellille sähköpostissa. Tällainen se on:

Aatun lohdutusloru

Nopsaan meni aika joulun,
aloittaa taas saimme koulun.
Sinä siellä, minä täällä.
Ollaan iloisella päällä:
on se vain  niin tosi somaa,
kun odottaa saa hiihtolomaa.

Olen tässä keksinyt itselleni uusia hommia. Pakkasella, kun ulkoiluja on vähemmän, vahdin lintulautaa ikkunasta. Siellä käy syömässä kaikennäköisiä pikkulintuja. Maistoin niiden ruokaa lintulaudan alta, se ei ollut hyvää. Yhtenä päivänä siinä pyörähti vähän isompi lintu, ja kaikki pikkulinnut lensivät pois ihan paniikissa. Äiti sanoi, että se oli varpushaukka, joka myös käy lintulaudoilla etsimässä ruokaa. Pitkään oli hiljaista lintulaudalla sen jälkeen. Eilen siinä käväisi kirkkaanvireä lintu, jonka Paavo huomasi ekana. Se oli kuulemma harmaapäätikka. No, höh, outo nimi. Sehän oli niin vihreä.

Toinen keksimäni tosi tärkeä työ on lasten unen vartiointi. Aloitin sen joululomalla, kun tytöt olivat täällä. Tämä työ suoritetaan  nukkumalla lasten sängyissä. Tytöt onneksi nukkuivat samassa huoneessa, niin että oli helppoa vaihtaa aina välillä sänkyä. Paavokin on alkanut yövierailuillaan nukkua lastenhuoneessa, joten sain yötöitä siitäkin. Äippä kyllä yritti aluksi kieltää minulta tämän tärkeän työn, mutta tajusi sitten, kun ilmoitin selkeällä murinalla oman mielipiteeni asiasta. Yleensähän äippä ei suhtaudu minun murinoihini yhtään vakavasti, korkeintaan toruu ja poistaa minut paikalta. Käpälämäessä ajattelin kerran vahtia myös Viljon unta vaunuissa, mutta en uskaltanut hypätä vaunuihin, eikä kukaan auttanut, vaikka pyysin. Vaunujen vieressä taas oli todellakin liian kylmä nukkua.

Iitu koirineen käväisi myös. Sain leikkiä Liinun kanssa pihalla ja sisällä, Manta ei puuttunut asiaan. Kivaa oli.