Suoritin taas viime yönä Erittäin Tärkeää Tehtävää (ETT), valvomalla Paavon nukkumista. En lähtenyt edes iltapissalle, vaikka äippä pyysi. Väsyttikin kyllä, kun leikittiin Paavon kanssa koko päivä. Aamulla kävi kyllä vähän nolosti, kun Paavo pääsi lähtemään sängystä ilman että huomasin. Tulin sitten vähän ajan päästä muina miehinä venyttelemään. Paavo on kyllä ihan ykkösluokan kaveri!

Päivällä, kun äippä ja Paavo söivät, niin minä päivystin pöydän alla. Kuinkas ollakaan, Paavolta tippui ruokaa lattialle, ja minä poika imuroin. Paavo totesi vain, että hyvä kun meillä on tuo aatumaattinen lattianpesukone.

Taas pitele pakkasia, ja ulos pitää pukeutua tossuihin ja villapaitaan. Kun näen tossupurkin, juoksen ensin karkuun, mutta kun äippä kaappaa minut, ojennan kilttinä poikana tassut syliin. Ensin etutassut ja sitten takatassut. Olen aika ketterä.

Muuten olen alkanut ymmärtää itsenäisen toiminnan merkityksen. En aina mene sisälle pyydettäessä. Yhtenä päivänä kyllä keljutti, kun äippä pani oven kiinni, ja minulle tulikin kylmä ulkona. Pitänee jatkossa hieman harkita, miten itsenäisyyttään osoittaa.

Paavo rakensi meille majan olkkarin pöydän alle, siellä on hyvä torkkua leikkien lomassa. Jotenkin ramasee nämä poikien leikit!