Ihan ekaksi laitan tähän poseerauskuvan trimmatusta, näyttelyssä palkitusta, ERINOMAISESTA kääpiösnautserista. Minusta nimittäin.

Käytiin taas Rautalammilla. Eilan ja Jorman koirahotellissa oli minulle yllätys: siellä oli vieraana Heta-tyttö. Heta on norfolkin- eikun norwichinterrieri. Aivan ihana, mutta väsymätön, kuten pennut yleensäkin. Ja oikea terrieri, siis aika mahtaileva. Aina pyrki päälle, kun painittiin. Yritin kyllä sanoa, että koirapainietiketti vaatii vuoronperään alistumista. Suostuin kilttinä poikana Hetan sääntöihin.

Käytiin metsässä. Heta ei oikein ensin uskaltanut lähteä tutkimusretkille, pyöri vain ihmisten jaloissa. Sain kuitenkin aika nopeasti opetettua hänet koiratavoille. Sitten viipotettiin peräkkäin hännät sojossa ja korvat lepattaen. Metsässä oli mustikoita, puolukoita ja herkkutatteja. Tatit ovat minun erikoisosaamisaluettani, joten komensin Hetan pois löytöjeni ääreltä. Suuttui, mokoma. Kaikki löytämäni tatit eivät kelvanneet ihmisille, ihme juttu. Ja taaskin minua kiellettiin syömästä tatteja. Minä niin tykkään tateista. Kerran soin niin paljon, että illalla tuli iso oksennus ja vielä seuraavana aamunakin henki haisi herkkutateille.

Metsässä voi olla myös vaarallista. Enkä nyt tarkoita niitä marjastajia, jotka ohimennen haukuimme. Juostiin kaikessa rauhassa Hetan kanssa pusikossa, kun edestämme lähti juoksemaan pitkäkorvainen, vähän Hilma-kanin näköinen otus, pienempi vain. Kyllä juoksi kovaa. Me perään. Yhtäkkiä minua pisti pyllyyn. Tosi ilkeästi. Pupu tietenkin. Juoksin heti äipän luo. Pyllyssä surisi koko ajan. Äippä piteli kiinni ja Eila otti surinan pois pyllystä, vähän helpotti, mutta poltteli kuitenkin. Sanoivat, että mehiläinen pisti, koska siellä oli jotain ihme koppeja keskellä metsää. Se pupu se oli, sanon minä. Vaarallisia ovat puput, onkohan Hilmakin? Kotona piti vielä ottaa lääkettä, piikki löytyi vasta seuraavana aamuna. Päätin, että en rupea jäniskoiraksi. Hoitakoon Wilma sen vakanssin.

Tässä pari kuvaa meistä Hetan kanssa painimassa.

PS Pehmopuput eivät pistä.

PS2 Minulle tulee ensi kesänä pikkuveli. Se tulee Virosta samasta kennelistä, mistä äitini Helmi on lähtöisin. Siis, jos kaikki onnistuu