Meillä oli äipän kanssa hienot suunnitelmat tyttöjen hiihtolomaksi. Paljon kaikenlaista ulkoilua, kelitkin tilattiin. Piloille meni, ainakin melkein. Tuli nimittäin Yrjö kutsumatta kylään. Ensin oksensi äippä, ja huilaili sitten pari päivää. Seuraavaksi sairastui Allu ja samaan aikaan tyttöjen isä kotona Turussa. Allu onneksi toipui nopeasti. Minäkin oksentelin Allun kanssa yhtaikaa. Omasta mielestäni silkasta myötätunnosta, mutta äipän mielestä liioista palkintonameista. Paavo kyllä koulutti minua, mutta eihän palkintonameja voi saada liikaa, eihän? Elli sairastui sitten, kun oltiin jo Turussa.

Olihan niitä hyviäkin päiviä. Tytöt kävivät luistelemassa, lumileikkejä omalla ja Käpälämäen pihalla, ja hiihtämäänkin tytöt pääsivät. Minut otettiin vain lumileikkeihin. Niissäkin kastui ja lumeentui ihan riittävästi. Elli lenkitti minua ahkerasti. Kyllä iltaisin väsytti, kun en ehtinyt päikkäreitä ottamaan ollenkaan.

En kyllä yhtään ymmärrä, mikseivät kaikki lapset voisi asua meillä aina. Voitaisiinhan me ottaa Hilma-pupu ja Onni-koirakin tänne. Kyllä meille mahtuisi. Vanhemmat voisivat sitten käydä täällä lapsia ja minua moikkaamassa.

Turussa käytiin Iitullakin Liinua ja Mantaa moikkaamassa. Manta rähähti minulle ja nuoleskeli äipän, kun mentiin sisälle. Yrittääkö se varastaa minulta äipän? Liinu aloitti leikin kanssani, mutta se loppui lyhyeen, kun Iitu alkoi trimmata minua. Trimmaus kesti KAUAN. En tykkää trimmaamisesta, mutta Iitusta tykkään silti. Liinu kierteli trimmauspöytää ja yritti saada minut leikkiin Olisin mennyt, jos minulta olisi kysytty.

Kuviakin on, mutta ne ovat kamerassa jumissa, kun äippä ei löydä purkujohtoa. En minäkään voi etsiä, kun minua on kielletty koskemasta johtoihin.