Meillä kävi eilen koiravieras, Inka-pumi. Tapani mukaan kutsuin sitä kanssani leikkimään. Uskokaa tai älkää, se ei ollut huomaavinaan minua. Ihan kuin olisin ollut pelkää ilmaa. Minun leluillani se kyllä leikki ihan innolla. Sitten, kun menin ihan naamakarvoille asti pyytämään, se näytti minulle kauniit valkeat hampaansa ja rähähti. Säikähdin jonkun verran, kun ole tottunut sellaiseen vastaukseen - paitsi Manta-mudilta tietysti. Raastava kokemus:(  Pentukiljuntakin pääsi, kun heittäydyin selälleni. Noloa!

Kaiken lisäksi se haisi ihan älyttömän hyvälle, sellaiselle kuin tytöt parhaimmillaan haisevat. Enkä saanut nuuskia kuin ihan pikkuisen salaa. Äippä sanoi, että Inka on leikattu, eikä sillä ole enää juoksuja. Pötypuhetta! Haistoinhan minä. Jotkut tytöt nyt vain taitaa olla vanhapiikaluonteita, niinkuin nyt tämä Inkakin. Uskomattoman hyinen tyyppi unkarilaiseksi.