Juu ei. Siis suju agility äipän kanssa. Se reppana ei osaa oikeita komentoja, joten istuskelen muina miehinä radan sivussa ja puikahtelen putkeen, kun sattuu itseäni miellyttämään. Hyppyesteet kierrän ja pujottelurataa en edes lähesty.
Äippä on siis täysi Turo agin suhteen ja meikäpoika on tietenkin se Aki.
Siellä SM-kisoissa muuten huomasin, ettei koiran tarvitse toimia kuin ihmisen ajatus. Voi sitä noudattaa omiakin päähänpistojaan, vaikka ohjaaja miten huitoisi ja huutaisi. Yksikin tyyppi käväisi joka esteen jälkeen putkessa, oli vissiin putkiin mieltynyt. Toinen pinkaisi heti maaliin tultuaan takaisin radalle kokeilemaan lempiesteitään itse valitussa järjestyksessä. Ja ne oli sentään SM-kisat, joten kyllä kai meikäläinenkin voi vähän kouluttaa äippää tossa ohjaamisessa.
Aika erikoisia lähtörituaalejakin näin. Pari koiraa laitettiin istumaan takaperin rataan nähden, yksi lähti sylistä ja yksi prinsessa tarvitsi maton laukaisalustakseen.
Laji on siis erittäinkin mielenkiintoinen, joten taidan jatkaa sen harrastamista. Ja ilman muuta haluan uudelleen kisoja katsomaaan.