Minä olen musta-hopea kääpiösnautseri Aatu. Ikää minulla on tällä hetkellä täydet 9 viikkoa, eli olen jo melkoinen koira. Olen oikein jalosukuinen, emäni on Virossa syntynyt Helmi ja isäni komea tsekkipoika Pepino. Minä olen kuitenkin ihan suomalainen, kuten emänikin nykyään. On minulla juhlanimikin: Ticklen´s Armas Adolf, mutta ei sitä täällä kotona käytetä, Aatua vain.

Synnyin siis 20.6.2010, ja minulla on kaksi veljeä. Uuteen kotiini Otavaan muutin 13.8. Laumaani kuuluu ihmisjohtaja Äiti ja musta snautserisetä Piski. Onneksi olin jo synnyinkodissani tottunut käsittelemään snautsereita, kun Piski ei oikein aluksi ymmärtänyt, että minä tulin ihan oikeasti tänne lauman jäseneksi.

Minä olen omasta mielestäni reipas ja rohkea koira, kun en pelkää mitään. Naapuruston ruohonleikkurit ja betonimyllyt ja isot koiranretaleet eivät meikäläistä hetkauta. Äiti tosin luulee, että minut pitää pitää erossa isommista lajitovereista, kun minulla on tapana pelotella niitä murisemalla ja haukkumalla. No, onhan minun selvitettävä niille, että kylällä on uusi kingi.

Ei tietenkään ole ihan totta, etten pelkää mitään. Kun tulin tänne omaan kotiin, pelkäsin aluksi ruokakuppia. Kauhea nälkä tuli, kunnes äiti ymmärsi levittää nappulat lattialle. Sittemmin huomasin, ettei ruokakuppi hyökkääkään kimppuun, ja nyt syön nappulani kupista kuten Piski-setäkin. En kuitenkaan mene sedän kupille, koska setä kielsi. Setä kyllä kävisi minun kupillani, kun vedän henkeä kesken ruokailun. Onneksi äiti selvitti tilanteen sedälle ja tarjoilee varmuuden vuoksi minulle leikkikehääni.

Nyt taitaa olla uniaika. Jatkan, kun jaksan.