Aika pitkä tauko tuli tässä bloggailussa, minusta johtumattomista syistä tietenkin.  Ensin sairasteli äippä melkein koko loppukevään, ja kun hän parani, sairastui läppäri. Skattan reissukin jäi tekemättä näiden tautien vuoksi. Mutta nyt siis palattiin bittiaikaan.

Paljon kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Käytiin Turussa moikkaamassa Onnia ja Hilmaa. Vähän siellä siistittiinkin minua, mutta ei vielä nypitty, kun karva ei ollut kunnolla irti.

Sitten oli Pöllömuorin 90-vuotispäivät Jyväskylässä. Paljon oli väkeä, enimmäkseen ihan outoja, mutta toki monta mukavaa tuttuakin. Onni ja Mantakin olivat siellä, Liinu ja Hilma olivat kai jossain omilla teillään.

Viljo on oppinut kävelemään, mutta pyllähtää aina, kun yritän vähän nuolaista. Siitä tulee sitten iso poru ja pieni toru.

Pihahommia on paiskottu äipän kanssa aina, kun on jaksettu. Tulppaanin lehdet menivät pilalle, joten siirryin syömään sipuleita. Äippä nosti ne pois ja sanoi, että sipulista tulee ripuli. Onkohan itse kokeillut?

Yhtenä kuumana päivänä äippä sanoi, että nyt lähdetään uimaan. En ymmärtänyt ollenkaan koko sanaa, mutta rannalle me menimme. Äippä yritti houkutella minua veteen sekä lelulla että nameilla. Homma tuntui itsetuhoiselta, joten tyydyin vähän kastelemaan tassujani. Äipältä kyllä shortsitkin kastuivat.

Käytiin mätsärissäkin. Siellä oli tosi kivaa, kun oli niin paljon koiria. Hyppelin kehässäkin ihan intsinä. Väärin meni, mutta tulipahan kokemusta, sanoi äippä.

Parasta oli kuitenkin, kun Iitu tuli käymään. Tuliaisiksi Iitu toi Ellin ja Alisan. Meillä on ollut tyttöjen kanssa tosi mukavaa, leikkejä riittää aamusta iltaan. Melkein huomaamatta meni karvojen nyppiminenkin, kun olin niin leikeistä väsynyt. Aluksi yritin kyllä purra Iitua, mutta lopetin sitten, kun hän ihan tosissaan kielsi. Iitu mutisi nyppiessään, että miten voi olla näin pienessä snautserissa näin paljon karvaa. Snautseri olen, mutta mielestäni en ole pieni vaan ihan sopivan kokoinen. Ja karvaa pitää koiralla olla, muutenhan joku voisi luulla vaikka sammakoksi. Kun Iitu oli täällä, päätin kesyttää Mantan. Ja niinhän siinä kävi, että sitkeä peittosi äkeän: lopulta Manta ei enää viitsinyt murista joka kerta, kun juoksin ohi. Liinu oli vähän onneton, kun minun aikani meni Mantan kanssa.

Käytiin yhtenä päivänä mökillä, siellä sain juosta vapaana koko päivän. Paitsi että pihasta ei saanut lähteä metsään, kun polulla on nähty kyy. En olisi mennytkään, kun oli niin kuuma. Tytöt plutasivat vedessä ja uivatkin. Se näytti vaaralliselta, joten haukuin vähän.

Eilen täytin yhden vuoden, mutta juhlat pidettiin vasta tänään. Ihmiset söivät jotain mudikakkua (siis MUDIkakkua, huono vitsi mielestäni), ja minä sain lauantaimakkaraa. Makkaran kanssa meinasi käydä köpsästi. Äippä laittoi typerästi makkarasiivut nappuloiden päälle. Minä halusin säästää herkut viimeiseksi ja nostin ne matolle odottamaan. Äippä luuli, etten tykkää, ja otti pois. Hermostuin. Äippä antoi makkarat takaisin. Nam!

Laitan tähän vielä yksivuotispotretin. Karvat on nyt vähän niin sun näin, mutta niinhän ne yleensä ovatkin.