Haimme tytöt Turusta. Samana päivänä meille tuli hoitoon Wilma-beagle. Kiirusta on riittänyt, ja vaarallisiakin tilanteita.
Yhtenä päivänä käytiin mökillä. Wilma pantiin juosulankaan, kun se ei ymmärrä pysyä omalla tontilla. Aurinkoisinta paikkaa etsiskellessään se jotenkin joutui pihapöydälle. Siinä se loikoili auringossa, välillä kylkeä käännellen, kunnes pöytä kaatui. Lopun päivää se makasi myrtsinä kerällä pihatuolissa. Kopissa oli kai liikaa hyttysiä. Saimme molemmat makkaraa. Juhlaretki siis!
Tytöt ovat uineet joka päivä. Välillä olen päässyt mukaan rannalle, mutta uimaan en mene! Yhden kerran tosin hyppäsin vahingossa pallon perässä järveen. Mahakarvat melkein kastuivat, ja vesi oli KYLMÄÄ. Lupasin heti itselleni, ettei tämä tule toistumaan, ja annoin tyttöjen hakea pallot järvestä.
Kävimme Tikkakoskella agilityn SM-kisoissa moikkaamassa minun mamiani Helmiä. Helmi kisasi hyvin: puhdas rata, mutta Helmin emäntä potkaisi yhtä estettä. Siitä tuli sitten niitä virhepisteitä, vähän aikasakkoakin tuli. Olen kuitenkin erittäin ylpeä mamistani. Laitan tähän pari vauhtikuvaa mamista radalla.




 
Mami ei kyllä tuntenut minua enää, niin komea poika minusta on tullut! Suoritimme kuitenkin kaikki etiketin mukaiset haistelurituaalit. Sain uusia lelujakin kisoista, mutta ne pantiin yhtä sammakkoa lukuunottamatta kaappiin:(

Meillä on ollut myös piha-agilitya. Tytöt tekevät ratoja rottinkikepeistä, puutarhakalusteista ja leikkitunnelista. Wilmakin sai agility-koulutusta, mutta se on hidas oppimaan. Minusta agi on kivaa, ja opin nopeasti. Kerran, kun oli minun vuoroni harjoitella, ja Elli sanoi: putkeen, yritti Wilma tunkea sinne yhtaikaa minun kanssani. Ahdasta oli , mutta selvittiin. Kun minä väsyin agiin, tytöt keksivät, että etanoitakin (lehtokotiloita) voi agikouluttaa. Koulutuksen päätteeksi oli kisat, mutta emme osaa sanoa, kuka voitti. Tämä kuvan yksilö oli kuitenkin nopea ainakin esteissä.
 
 
Kaikkein vaarallisin tilanne syntyi, kun Wilma oli käynyt varastamassa äipän käsilaukusta kaksi rasiaa xylitolpastilleja. Se söi kaikki, ja melkein rasiatkin. Asia koko karmeudessaan alkoi paljastua, kun Wilma oksensi ruokaa saatuaan ja oksennus haisi piparmintulle. Sitten äippä huomasi, että käsväskyllä oli käyty. Rasioiden jämät löytyivät häkin perältä. Siitä sitten elikkolääkärille soittamaan, xylitoa oli mennyt 36 g, mikä on riittävä annos tappamaan isommankin koiran. Ja lähin mahdollinen tiputuspaikka Kuopiossa, kolmen tunnin ajomatkan päässä. Äippä sai kuitenkin tilanteen helposti hallintaan, kun Wilma on niin ahne, että huonovointisenakin söi ihan ahmimalla hunajalla päällystettyjä leivänpaloja. Se sai niitä koko illan. Minäkin olisin halunnut maistaa, mutta eipä annettu. Aamulla Wilma oli ihan entisensä.
Wilma on nyt mennyt omaan kotiinsa, ja minä saan taas olla ainoa lellittävä:)