Älkää nyt käsittäkö väärin, tässä ei ole kysymys niistä pyllypään palleroista. Ne ovat paikallaan, kunnossa ja toimivat.

Tykkään palloista. Minulla on niitä tosi monta: pehmopalloja, tennispalloja, puuhapalloja, kilinäpallo, naruperäpalloja, umpikumipalloja, sählypalloja ja jalkapalloja. Meinasi olla ilmapallojakin vappuna, mutta ne poksahtelivat jo täyttövaiheessa. Vanha päiväys, sanoi äippä. Harmi, minustakin olisi ollut kiva poksautella. Ensi vappuna sitten uusi yritys.

Pehmopallot ovat sisäleluja, niitä voi Paavokin heitellä. Ne eivät pyöri kovin hyvin. Sählypalloa pyörittelen lattialla, sillä on ikävä tapa karata kaapin alle. Tassun avulla sen saa hyppäämäänkin. Tennispalloja heitellään minulle, ja yritän saada kopiksi. En ole saanut vielä oikeaa pesäpallokoppia, mutta pompusta onnistuu hienosti. Naruperäpalloja heitellään noudettavaksi, joskus noudan, joskus en. Niitä on kiva yrittää tappaa narusta ravistaen, paitsi jos pallo on iso ja painava.

Puuhapallot ovat välillä raivostuttavia, kun namit eivät suostu tulemaan ulos, vaikka kuinka pyörittää. Niistäkin toinen piiloutuu välillä kaapin tai sängyn alle.

Ehdoton suosikkini on kuitenkin jalkapallo. Paras jalkapallo on iso ja sileäpintainen. Olen taitava kuljettaja, saan pallon menemään ihan minne haluan. Osaan myös suojata tehokkaasti vartalolla, hampaita ei ole tarvinnut käyttää kertaakaan. Syöttöpelissä olen mestaritasoa. Yhden kosketuksen syöttö onnistuu aina. Syöttöni ovat tarkkoja, mutta vielä hieman lyhyitä. Äipälle olen kyllä liian nopea, mutta saan varmaan Paavosta kaverin harjoituksiin. Osaan mokenkin hommat. Olen maalissa erittäin liikkuva ja nopea, enkä koskaan ennakoi väärin. Fanejakin on: ohikulkijat jäävät usein katsomaan harjoituksiani. Minulla on tietenkin unelmia valioliigasta ja sillai, mutta äippä sanoi, etteivät säännöt salli nelijalkaisia pelaajia. Varmaankin ihmisten tekemät säännöt.

Laitan tähän kuvan tämänpäiväisistä harkoistani.

 

 

Lajitoverit! Huomatkaa, että tulppaanin lehdet ovat parhaimmillaan juuri nyt.