Käytiin siellä pääkylässä, matka olikin lyhyempi kuin Turkkuseen. Kiva juttu! Kaisu oli jo vastassa ulkona, kun päästiin perille. Pussasin heti. Yllätys tuli, kun ruvettiin menemään sisälle. Sielläkin piti mennä HISSIIN. Minulle tuli taas se epävarma olo. Kaisun kotona oli ihan turvallista ja mukavaa. No, sänky oli vähän turhan korkea, mutta minähän olen  tunnetusti  hyvä hyppääjä, kun sängyistä ja sohvista on kysymys. Kaisun luona koirat saavat olla myös tuoleissa ja sohvalla, valitsin sohvan. Paitsi päikkärit otin Kaisun vieressä sängyssä.

Ulos piti taas mennä hissillä, en mahtanut asialle mitään. Tämä oli sellainen hissi, jossa ovet aukesivat eri puolille kerroksesta riippuen, joten ulos mennessä opin pyörimään kuin väkkärä arvaillessani oikeaa ovea. Hyväksyin hissin melko pian, kun se nyt sitten oli se ainoa mahdollisuus päästä ulos. Ulkona oli mahtavan paljon ihka uusia koirahajuja, ja koiriakin tavattiin joka lenkillä. Hyvin käyttäytyivät nämä kaupunkilaiskoirat. Hyvistä pissi- ja kakkapaikoista sen sijaan oli pulaa, pitkää heinää ei oikein löytynyt mistään. Siellä ulkona oli myös iso vesi, joka lainehti aika lailla. Haisi oudolle. Äippä sanoi, että se on meri. Isoja veneitäkin oli (äippä sanoi laivoiksi), ei onneksi menty lähelle. Kadulla ajoi juna, aika pieni sellainen tosin. Osasin varoa. Ratikaksi sanoivat.

Tokana aamuna en yhtään tykännyt, kun minut jätettiin yksin sinne Kaisun kotiin. Onneksi meidän tavarat jäivät myös, varsinkin minun leluni ja häkkini. Siitä tiesin, että tulevat takaisin. Vingahtelin ja ulvahtelin kuitenkin aluksi noin niinkuin muodon vuoksi. Olin nukkumassa, kun tulivat takaisin. Melkein ehtivät yllättää. Sain uuden lelun. Sitä en ole onnistunut typistämään. Norsuilla on kai sitten vähän paksumpi nahka.

Illalla tuli sitten Peje, joka on Kaisun mies. Otin Pejen heti kaveriksi, koska minäkin olen mies. Ei juuri haitannut, vaikka joutui seurustelemaan på svenska, minähän nyt hallitsen kielen kuin kielen. Jäätiin sitten illaksi miesporukalla katsemaan jalkapalloa telkkarista, kun naiset menivät johonkin uupperaan. Kivaa oli meillä, vaikka matsi oli surkea. Aamulla tuli vielä yksi uusi kokemus, kun piti odottaa ulkona, kun Peje kävi kaupassa. Suoriuduin hienosti.

Kotimatkalla poikettiin vielä kylässä Ulla-mammalla, joka on äipän kummitäti ja aika vanha. Mamma hyysäsi meitä, sain silityksiä ja herkkuja.  Eikä enää yhtään haitannut, vaikka sinnekin piti mennä hissillä.

Kotiin kun päästiin, levättiin kokonainen päivä. Juu ja borta bra, men hemma bäst! Vaikka Skattalle menen kyllä mielelläni uudelleenkin.