Meillä on ollut vilkasta viime päivinä, ovi on ollut jatkuvasti auki kuin hollituvassa. Vieraita on virrannut sisään ja ulos. Mahtavaa!

Parasta oli, kun yhtenä päivänä tulivat sekä Iitu mudityttöineen että Siiri puminsa Ingan kanssa. Kyllä meillä oli lystiä unkarilaistyttöjen kanssa. Manta-täti siinä yritti vähän jonkinlaista komentoa pitää, mutta me haukuttiin se sohvan alle. Ruokapöydässä äippä sanoi, että siitä onkin pitkän aikaa, kun viimeksi on ollut ruokapöydässä kuusi henkeä (Käpälämäen tornadotkin olivat meillä). Puhumattakaan siitä, että pöydän alle yritti yhtaikaa neljä koiraa, vaikka se on minun yksinoikeusmetsästysaluettani. Tosin saan olla pöydän alla vain silloin, kun Viljo on syömässä. Paavo sanookin minua aatumaattiseksi lattianputsariksi. No, sotahan siitä meinasi tulla. Siinä muristiin ja haukuttiin, ja ihmiset yrittivät huutaa sekaan. Hävittiin se sota, ja jouduttiin pois keittiöstä, koko koirakööri.

Sampsa toi mustikoita, kun tuli poikia hakemaan. Hivutin hiljaa pääni ämpäriin herkkujen sekaan, ja ehdin vähän syödäkin. Sitten tuli torut. Tykkään mustikoista.

Liinun kanssa on ollut kivaa koko viikon. Juostiin kaiket päivät rinkiä pihalla vuoronperään toisiamme jahdaten. Manta ei päässyt pihalle, kun se ärhenteli naapurin koirille. Paljon väliä, se olisi kuitenkin halunnut kontrolloida meidän juttuja!

Eilen tornadopojat tulivat meille ja olivat yötä. Viljosta on tullut tosi vikkelä, se juoksee ja kiipesi olkkarin isolle pöydälle parikin kertaa. Vartioin poikien unta Paavon sängyssä. Hyvin nukkuivat, kuten minäkin. Viljo tosin nousi sika-aikaisin aamulla, joten jatkoin sitten unia omassa häkissäni, kunnes Paavokin heräsi parin tunnin päästä. Sitten leikittiin taas, ja Liinukin pääsi leikkiin mukaan. Viljo olisi halunnut Mantankin mukaan leikkiin, mutta se vain murisi ja näytteli hampaitaan Iitun sängystä, vaikka Viljo tarjosi sille tuttiaankin. Äippä jo ryntäsi pelastamaan Viljoa Mantan hampaista, kun Mantasta ei kai voi olla ihan varma. Viljo hoiti tilanteen kuitenkin itse muristen ja irvistäen. Manta pakeni sängyn alle, missä se murjotti monta tuntia. Noloa, mutta ihan pakko pyytää Viljoa neuvomaan minullekin konsti, jolla Manta pannaan passiivitilaan.

Nyt on talo hiljainen, kun ollaan äipän kanssa kahdestaan. Äippä sanoo, että meillä on nyt taivaallisen autio rauha. Olkoon niin, ainakin vähän aikaa, pitäähän akut välillä ladatakin!