Käytiin pari päivää mökillä. Mökkielämä on supersiistiä, kun siellä ei ole niitä aitoja. En kyllä mene kovin kauaksi, kun ei koskaan tiedä, mitä äippä tekee seuraavaksi. Pitää pysyä ajan tasalla.

Käytiin taas metsässä saalistamassa. Siellä oli mustikoita ja vattuja. Äippä keräsi, mutta minä söin au naturel. Äippä löysi myös kanttarelleja, mutta minäpä löysin leluja. Keppejä oli ihan määrättömästi, mutta niitäkin mielenkiintoisempia olivat  kuivansitkeät, hassun hajuiset möykyt, joita sittemmin löytyi ihan omalta tontiltakin. Äippä sanoi niitä kuivaneiksi haperoiksi ja kielsi koskemasta sieniin ilman lupaa. Niissä on kuulemma myrkyllisiäkin. En totellut, koska tiedän etteivät haperot ole myrkyllisiä. Itsekin saalisti niitä kanttarelleja. Metsästä palasimme kuumissamme ja väsyneinä. En uinut, koska äippäkään ei mennyt kokonaan järveen. Suonenvetoa pelkäsi, niin minäkin.

Minua väsyttää edelleen, mutta äippä puhkuu pihanhoitointoa. Hoitakoon ihan rauhassa, minähän en muutenkaan saa osallistua.

Huomenna lähdetään Turkuun hakemaan tyttöjä. Paavo otetaan mukaan. Pitkä on matka, mutta kestän sen. Perillä on niin mukavaa, kun kaikki tyttöjen kaveritkin hellivät. Ja Hilma, kaniystäväni. Ja paljon uusia hajuja. Ja Liinu. Parasta on tietenkin, kun saadaan tytöt tänne pariksi viikoksi.

PS Minut on ilmoitettu johonkin koiranäytelmään. En minä mikään näyttelijä ole, mutta voihan siellä olla kivaakin. Siis jos saan uusia kavereita, rapsutuksia ja hyviä palkintoja.